Tahiti

Taidehistoria ja lähialat keskustelevat tilasta, ympäristöstä ja ruumiista

2024-01-19T21:37:56+02:00

Pääkirjoitus

Utooppisten maisematyyppien jatkumo 2000-luvulla

2024-01-31T16:19:22+02:00

Lectio praecursoria: Hilja Roivaisen taidehistorian väitöskirja ”Utooppisten maisematyyppien jatkumo 2000-luvulla. Kuusi pohjoismaalaista taidemaalaria” tarkastettiin Turun yliopistossa 2.12.2023. Vastaväittäjänä toimi professori emerita Tuija Hautala-Hirvioja (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto).

A Phenomenological Approach to Media Art Environments

2023-12-18T08:20:10+02:00

Lectio praecursoria: Lorella Scaccon taidehistorian alan väitöskirja “A Phenomenological Approach to Media Art Environments: The Immersive Art Experience and the Finnish Art Scene” tarkastettiin Turun yliopistossa 13.5.2023. Vastaväittäjänä toimi FT, museonjohtaja Leevi Haapala (Kiasma, Kansallisgalleria) ja kustoksena professori Tutta Palin (Turun yliopisto).

Kirkkotila vanhoissa suomalaisissa puukirkoissa

2024-01-09T07:41:53+02:00

Katsauksen kohteena on suomalaisten 1700-luvulta 1800-luvun puoliväliin rakennettujen puisten keskeiskirkkojen tilanmuodostus. Tyypit, joita käsitellään ovat sisäviisteinen ristikirkko, “pyörökirkko” eli 12-kulmainen kirkko ja kaksoisristikirkko eli kahtamoinen. Esimerkkeinä ovat pohjalaisten Rijfien “rakennusyrityksen” 12-kulmaiset kirkot ja Johan ja Matthias Salosen sekä David Rahikaisen Kaakkois-Suomeen rakentamat kahtamoiset. Nämä kirkkotyypit edustavat suunnilleen samanaikaisia puurakennustaidon paikallisia innovaatioita. Niiden tausta on Ruotsin 1600-luvun arkkitehtien (Jean de la Vallée, Nicodemus Tessin vanhempi ja Nicodemus Tessin nuorempi) keskeiskirkkokokeilut. Sisäviisteinen ristikirkko, joka myös palautuu 1600-luvulle - esimerkkinä Kungsörin kirkko - oli rakennushallinnon Suomessa suosima tyyppi. Tilaa katsotaan tässä sen rajoja tukevista rakenteista käsin, ja esitetään, että näiden puukirkkojen rakentajat kehittivät niitä tarkoituksella luoda vaikuttavia kirkkotiloja.

Saneerattavan kaupungin tilat

2024-01-31T16:42:49+02:00

Tämä artikkeli käsittelee suomalaista kaupunkitilaa 1960- ja 1970-lukujen modernistisen kaupunkiuudistuksen eli niin kutsutun saneerauksen keskellä. Tutkimuksen tapausesimerkkinä toimii Tampereen Amurin kaupunginosa, jonka muutosta tarkastellaan sotien jälkeistä modernismia kriittisesti käsitelleiden tekstien rinnalla. Kaupunkitila nähdään sosiaalisesti tuotettuna, tilallisten käytäntöjen, suunnitteluprosessissa muotoutuneiden käsitysten ja tiloihin erityisesti muistoissa liitettyjen merkitysten vuorovaikutteisena kokonaisuutena, kulttuureja tuottavana rakennettuna ympäristönä. Tutkimuksen primääriaineistoa ovat amurilaisten haastattelut. Lisäksi käytetään aikalaislähteitä, kuten journalistista kirjoittelua, muutosta kuvaavia kuvallisia dokumentteja sekä kaupunkisuunnitteluaineistoa. Tutkimusaineistosta esiin nousevat teemat eli muutos, julkinen ja yksityinen, liikenne ja liikkuminen sekä ihmisten kaupungin arjen toiminnot toimivat näkökulmina muuttuvan tilan tarkasteluun. Amurin esimerkin avulla avautuu laajempi näkymä suomalaisen kaupunkitilan saneeraamalla tuotettuun modernisuuteen ja keinoihin, jolla sitä tuotettiin. Tutkimus osoittaa kuinka saneeraus modernisoi kaupunkitilaa vähitellen ja pala kerrallaan ja kuinka kaupunkilaiset asettuivat kodiksi tähän muutokseen. Vuosikymmeniä jatkuneen prosessin keskellä olleesta kaupungista, erityisesti sen julkisesta katutilasta tuli alusta, jossa uusi ja vanha, moderni ja perinteinen sekoittuivat aineellisissa ja aineettomissa puitteissa sekä arjen käytännöissä. Lopputulos, moderni, saneerattu kaupunki ei ollut historiaton, vaan muodosti yhden lenkin kaupungin ja sen kulttuurien pitkään ketjuun.

Decoding Differences in Nature Park Visitors’ Experience

2024-01-24T19:22:20+02:00

This article aims to explore the discourse construction through the institutional apparatus and technologies within Pyhä-Luosto National Park, one of the first two national parks established in Finland, by analysing visitors’ reviews. This article investigates the causes behind the differing levels of emphasis that tourists of various languages (Finnish and other languages) and cultural backgrounds place on environmental values or physical activities during their visits. By employing a mixed-methods approach, merging quantitative (frequency analysis) and qualitative (discourse analysis) methodologies, the analysis reveals a distinct divergence in the visitor experiences of the national park based on the background of visitors. Finnish-speaking visitors exhibit a stronger preference for landscape, while international visitors empha- size the experiences derived from physical activities. Through a closer field study in Pyhä- Luosto National Park, it is proposed that these differences originate from distinct cultural contexts and environmental engagements that shape each visitor’s interaction with the natural landscape.

In och ut ur salongerna

2024-01-18T06:36:17+02:00

I artikeln granskas konstnärsgruppen Salong 3+ konstnärliga arbete och verk genom begreppen rum, kropp och identitet. Det här är den första summeringen av gruppens arbete som gjorts inom akademisk konsthistoria. Gruppen verkade med bas i Åbo under åren 1989–1995 och deras verksamhetsförutsättningar diskuteras utifrån en ännu relativt oskriven historia av den finländska konstens kontext i ingången till 1990-talet. Analysen använder sig metaforiskt av de konsthistoriska salongstraditionerna och delar upp dem i en feminin och en maskulin tradition. I genomgången av Salong 3+ centrala konstnärliga taktiker och konkreta serier av verk betonas hur gruppen dels ifrågasatte vedertagna uppfattningar av kvinnorollen, dels de vedertagna uppfattningarna av konstnärsrollen.

Plastic Waste (In)Visibility in Plasticity

2024-01-22T10:24:58+02:00

This article examines the video game Plasticity as a compelling narrative medium that represents and critiques the ecological ramifications of plastic consumption in the Anthropocene era. The game’s dystopian setting, where players navigate through environments devastated by plastic waste, serves as a metaphor for the real-world issues of waste management and environmental neglect. By integrating theories from material ecocriticism and close gaming methodologies, this paper analyses Plasticity both as a piece of eco-fiction and as an interactive experience that challenges players to reflect on their own consumption habits. The game’s design and player agency are highlighted as tools that expose the often invisible conse- quences of waste disposal practices. I argue that Plasticity utilizes the concept of Chthulucene aesthetics, which I define as an approach that embraces ecological entanglement and multispecies perspectives, challenging traditional views of beauty by finding harmony in environmental disturbances and the interconnectedness of all life forms, to illuminate the strategic invisibility of plastic waste. The analysis reveals the game’s potential to open a space for interpretation of what remains in the dark by practices dictated as normal in terms of plastic waste disposal practices in the Anthropocene.

Tiedon hirviö

2024-01-24T19:26:48+02:00

Artikkelissa tarkastelen Magnus von Wrightin keskeneräiseksi jäänyttä luonnontieteellistä kuvitusta Nuori harmaalokki; keskeneräinen (1836) posthumanistisen tulkintakehyksen kautta erityisesti sukupuuton tutkimuksen kontekstissa. Artikkelissani tarkastelen, millä tavoin 1800-luvulla valmistunut teos näyttäytyy, kun se altistetaan posthumanistiselle luennalle ja liitetään osaksi keskustelua sukupuutosta. Artikkelin viimeisessä luvussa liitän tulkintani osaksi keskustelua institutionaalisesta vallankäytöstä ja pohdin, kuinka taidehistoria, taiteentutkimus ja museoissa toteutettava kuratoriaalinen toiminta voivat vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun lajikadosta.

Friends, Cuties and Trash Birds

2024-01-16T22:09:42+02:00

In this article, I examine human–animal encounters in Instagram selfies with seagulls. I ask how human–seagull relations are visualised, narrated and negotiated in Instagram posts with the hashtag “seagullselfie”. While my total data consist of 814 Instagram posts from before 2020 with #seagullselfie, I have chosen six photographs that represent different types of human–animal interactions for more detailed analysis, as they make visible human ambivalence towards non-human animals. For example, humans sometimes call seagulls “friends”, or even “cuties”, but at other times portray them as hungry, dirty and annoying – as “trash birds”. Drawing on Stacy Alaimo’s concept of trans-corporeal interactions, I focus on the embodied agencies, both human and non-human, and the multispecies sharing of spaces considered “urban” or “natural”. My method of studying the photographs of seagulls and humans is inspired by new materialist “ways of following” art, being moved by photographs and seeing where they take me. I argue that seagulls cross the hierarchical dichotomies of nature and culture and contest the anthropocentric ideals of nature as something that should be accessible on human terms. I claim that there is no beautiful and passive “nature” in the seagull selfies that remains as a background for human action. Instead, in these six photographs, seagulls stalk humans, take their food, photobomb them, refuse to pose for their photographs and ignore their clumsy attempts at friendship.