Tahiti

Alexander Lauréus genremålningar och den tidiga romantikens visuella kultur

Lotta Nylund — 2023-10-24

Lectio praecursoria: Lotta Nylundin historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelman väitöskirja Alexander Lauréus genremålningar och den tidiga romantikens visuella kultur tarkastettiin Helsingin yliopistossa 16.6.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Solfrid Söderlind (Lundin Yliopisto) ja kustoksena professori Henrik Meinander (Helsingin Yliopisto).

Dualismit marginaaleissa

Kai Stahl — 2023-10-24

Lectio praecursoria: Kai Stahlin taidehistorian alan väitöskirja ”Dualismit marginaaleissa. Naistekijyys ja modernisaatio Natalie Mein 1910–1920-lukujen tuotannossa” tarkastettiin Turun yliopistossa 7.10.2023. Vastaväittäjänä toimi dos. Juha-Heikki Tihinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Tutta Palin (Turun yliopisto).

Punk taidesuuntauksena

Riikka Niemelä — 2023-10-24

Kirja-arvio: Marie Arleth Skov, Punk Art History: Artworks from the European No Future Generation (Bristol & Chicago: Intellect, 2023).

Taiteen nykyluennat neuvottelevat lukijansa kanssa

Saara Heikkilä — 2023-10-24

Kirja-arvio: Tekstin nautinnosta - Kuvan luennasta kirjoittamisen aktiin, toim. Asta Kihlman. Helsinki: SKS, 2022.

Tasa-arvo on museotyön kantava periaate

Marja-Terttu Kivirinta — 2023-10-24

Kirja-arvio: Marginaaleista museoihin, toim. Anna Rastas & Leila Koivunen (Tampere: Vastapaino, 2021).

Historian ristivalotusta

Tuija Wahlroos — 2023-10-24

Gallen-Kallelan Museon Paluu Keniaan -näyttely (11.3.2023–28.1.2024) esittelee Akseli Gallen-Kallelan ja hänen perheensä aikaa Brittiläisessä Itä-Afrikassa vuosina 1909–1910. Näyttely on toteutettu museolle uudenlaisella yhteiskuratointimallilla, jossa osallistettiin kenialaisia toimijoita niin Keniassa kuin Suomessa. Museo halusi kokeilla antikoloniaalista museotyötä käytännössä sekä tuottaa Gallen-Kallelan matkasta uusia narratiiveja. Tässä artikkelissa arvioidaan yhteiskuratoinnin tuloksia ja merkitystä museolle ja hankkeeseen osallistuneille.

Reflecting “Eastern spirituality” and esotericism in the research-based art exhibition

Nina Kokkinen — 2023-10-24

Artikkelissa pohditaan tutkimuksen ja kuratoinnin yhteenkietoutumista ja esitellään Idän henkisyys -näyttelyn teemoja sekä teoreettisia lähtökohtia. Villa Gyllenbergissä huhti-elokuussa 2023 esillä olleessa näyttelyssä valotettiin, miten suomalaiset taiteilijat ovat kuvitelleet ja kuvanneet ”idän henkisyyttä” 1800-luvun lopulta lähtien näihin päiviin saakka. Näyttely on osa laajempaa tutkimushanketta, joka tuo esiin taiteilijoiden käsityksiä Aasian uskonnoista ja häilyvämpirajaisesta "idästä" positiivisena "toisena", jota leimaa erityinen henkisyyden aura. Idän henkisyydestä käytyihin keskusteluihin sisältyy monia haastavia kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa kolonialismiin. "Idän henkisyys" kietoutuu läheisesti myös esoteerisuuteen, jolla on ollut merkittävä rooli modernin taiteen historiassa.

Neuvottelua moniäänisyydestä

Pilvi Kalhama — 2023-10-24

Tarkastelen artikkelissani nykytaiteen vaikutusta prosessissa, joka tähtää demokratian ihanteiden mukaiseen neuvotteluun moniäänisyydestä länsimaisessa taidemuseokontekstissa. Ajankohtaisesta aihealueesta huolimatta taiteen näkökulma on jäänyt vähälle huomiolle museologisen tutkimuksen keskittyessä museoinstituution omaehtoiseen kehitysprosessiin. Selvitän taiteen reflektiomahdollisuuksia taidemuseoinstituutiossa yhden tapausesimerkin valossa. Analysoin taiteilijakollektiivi nabbteerin EMMA – Espoon modernin taiteen museoon toteuttamaa interventiota mesh/mɛʃ/ (2015), jonka erilaisia toimijoita osallistava, prosessimainen teosmuoto haastoi museon vakiintuneita käytäntöjä. Tarkastelen toiminnallisen autonomian ja metamuseaalisuuden käsitteiden avulla niitä temaattisia, materiaalisia, toiminnallisia ja diskursiivisia risteyskohtia, joissa teos toi näkyville taidemuseon metatason (valta)rakenteita ja konstruoi moniäänisyyttä. Paikannan moniäänisyyden tarkastelun taiteen- ja kulttuurintutkijoiden käsityksiin nykytaiteenmuseon ja taiteen reflektiovoimasta sekä kriittiseen kulttuurintutkimukseen, jossa tunnistetaan yhtenäistävän demokratia-ajatuksen murros kohti näkökulmien moninaisuutta, moniperspektiivistä demokratiaa.

Drawing as more-than-human

Murat Türkmen — 2023-10-24

This article focuses on Hanna Saarikoski’s video artwork C and specifically on the handcrafted suit made of artists’ charcoal that Saarikoski wears in the video. The title of the artwork, C, can be seen as a reference to both artists’ charcoal and carbon, as in the carbon footprint of humans in the age of climate emergency. I discuss the video work C from the perspective of ecocritical art that aims to raise awareness of human impact on the environment, relating to much-criticized anthropocentrism (‘human centeredness’). To explore how C works as ecocritical art and how it can challenge anthropocentrism both in artmaking and in the context of climate emergency, I will engage with the production process of the handcrafted suit and then examine how the artist and the charcoal suit co-draw in the video work C. In this inquiry, I foreground the notion of process autonomy that highlights the complex involvement of multiple human and non-human forces and fragments in the production process of an artwork. This kind of complex setting is always somewhat unpredictable, and hence what the work of art cannot be completely controlled by the artist alone; instead, the work of art will gain its own momentum. I propose that, in C, the performing artist and the charcoal suit become a more-than-human drawing agency.

Katkelmallista kirjoitusta maalausten pinnalla

Ville Lukkarinen — 2023-10-24

Toisen maailmansodan jälkeisen eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen taiteen suuntauksen, jota yleisimmin kutsutaan nimillä abstrakti ekspressionismi ja informalismi, maalauksista voi silloin tällöin löytää omanlaistaan kirjoitusta: hieroglyfien ja kuvakirjoituksen kaltaisia merkkejä ja lukukelvotonta käsialakirjoitusta. Aikalaiskatsauksissa ilmiö tunnistetaan, mutta sitä analysoidaan hämmästyttävän niukasti myös myöhemmissä tutkimuksissa. Informalismia luonnehditaan spontaanin itseilmaisun, puhtaan elekielen ja prosessuaalisen toteutuksen taiteeksi. Ajatus sanallisesta kommunikaatiosta vaikuttaisi siis sopivan tähän huonosti. Artikkelissa kysytään, mistä innostus abstrahoituihin merkkeihin oli peräisin, ja mitä niillä ajettiin takaa. Analysoin lukuisten taiteilijoiden kirjallisia ilmauksia ja erityisesti suomalaisen Ahti Lavosen maalauksia. Tuloksena esitän, että toisen maailmansodan jälkeisessä maailmantilanteessa innostuttiin abstraktin taiteen yleismaailmallisen ymmärrettävyyden ohella taideteokseen upotettavasta poeettisesta kirjoituksesta, jonka tehtävä oli välittää maailmalle jotakin konventionaalisella kielellä ilmaisematonta, kaikille kulttuuripiireille ymmärrettävää merkityksellistä sisältöä ”täydellisen kielen” periaatteen mukaisesti. Tämän aatehistoriallisen analyysin ohella pyrin artikkelin lopussa erittelemään ”kuvamerkkikielen” semiotiikkaa.

Werner von Hausen and Emile Bernard

Laura Gutman — 2023-10-24

Werner von Hausen met Emile Bernard in Cairo in 1895, in Laren (Netherlands) in 1906, and again in Paris in 1906–1908. Evidence of these encounters is found in portraits, press articles and in the artists’ correspondence. These scattered fragments contain hitherto unknown biographical elements and make it possible to reconstruct a major influence on the artistic production and thought of the Finnish painter. Werner von Hausen thus turns out to be a protagonist of Antimodernism in Finland, a classical painter and author of memoirs, reviews and a manifesto defending a vision of art that did not conform to the expectations of his time.

Fragmentoituvan taidemaailman haasteita ja mahdollisuuksia

Nina Kokkinen — 2023-10-24

Pääkirjoitus

Epämukava, transformatiivinen ja rohkea museo?

Mari Viita-aho — 2023-10-24

Museot ovat historiallisesti toimineet identiteettien, normien ja valta-asetelmien rakentajina, tulkitsijoina ja muokkaajina. Nykypäivänä museoissa suhtaudutaan kuitenkin usein kriittisesti niiden historialliseen rooliin. Yhä useammin museoissa pyritään toimimaan yhteiskunnallisen muutoksen tuottajina ja hyödynnetään toisinaan jopa aktivistisia toimintatapoja. Vaikea kulttuuriperintö, sen herättämät epämukavat tunteet ja niiden käsittelytavat näyttäytyvätkin nykyajan museotyön keskeisimpinä kysymyksinä. Niiden käsittelyyn sisältyy kuitenkin ristiriitoja, jotka voivat herättää epämukavuutta sekä museokävijöissä että museoalan toimijoissa. Heinäkuussa 2023 käynnistynyt nelivuotinen Epämukava museo – Kohti turvallisia, rohkeita tiloja -tutkimushanke syntyi tarpeesta ymmärtää syvemmin museon asemaa vaikeiden aiheiden käsittelijänä analysoimalla erityisesti museovieraiden kokemia epämukavuuden tunteita ja tunteiden aiheutumisen syitä. Vaikka kävijöiden museokokemuksia on tutkittu myös aiemmin, ei museoiden mahdollisuuksista vaikuttaa kävijöiden ajatteluun tiedetä vielä paljoa. Hankkeen tavoitteena on pohtia erityisesti epämukavuuden kokemuksen sisältämää transformatiivista sekä korjaavaa potentiaalia ja museoiden mahdollisuuksia hyödyntää näitä kävijäkokemuksia osana muuttuvaa museotyötä.

Fragmentaarisuutta ja kuvakalsketta

Elina Räsänen — 2023-10-24

Fragmentaarisuus ja kuvakalskeen jäljet keskiajan ja uuden ajan alun esineissä -tutkimushankkeessa tarkastellaan esineiden fragmentaarisuutta ja tuotetaan tietoa siitä, miksi esineitä on hajotettu osiin ja miten ne ovat jatkaneet elämäänsä. Tutkimusmateriaali koostuu noin aikavälillä 1300–1600 Itämeren alueella valmistetuista tai käytössä olleista esineistä. Hankkeessa sovelletaan ja kehitetään edelleen ranskalaisen tieteenhistorioitsijan Bruno Latourin (1947–2022) ajatuksia ikonoklasmin eli kuvainraaston monitahoisuudesta ”kuvakalske”-käsitteen (iconoclash) avulla. Kolmevuotisessa (2020–2023), Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa toimii neljä taidehistorian alan tutkijaa.