Tahiti https://tahiti.journal.fi/ <p><em>Tahiti – Taidehistoria tieteenä </em>on Taidehistorian seuran julkaisema tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ilmestyy 2–4 kertaa vuodessa. Lehteä julkaisee Taidehistorian Seura – Föreningen för Konsthistoria. <em>Tahiti</em> toimii avoimena tieteellisenä taidehistorian alan julkaisufoorumina.</p> Taidehistorian Seura ry – Föreningen för konsthistoria fi-FI Tahiti 2242-0665 <p>Tahitissa julkaistavien tekstien tulee olla ennalta julkaisemattomia, mutta kirjoittajilla on oikeus julkaista tekstinsä uudelleen. Kirjoittaja on vastuussa myös tekstinsä yhteydessä julkaistuista kuvista ja niiden tekijänoikeudellisesta käytöstä ellei toisin erikseen olla sovittu. Julkaistu teksti on&nbsp;julkisen lisenssin CC Nimeä–JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi">CC BY-SA 4.0</a>) alainen. Kuvien poikkeavat tekijänoikeudelliset tiedot löytyvät lehden&nbsp;sisäisistä kuvateksteistä. Julkaistujen artikkeleiden metadatan käyttölisenssi on CC0 1.0 Yleismaailmallinen (<a href="https://creativecommons.org/publicdomain/zero/1.0/deed.fi">CC0 1.0</a>). &nbsp;</p> Digitaalisen arkkitehtuurin kuvalähteillä https://tahiti.journal.fi/article/view/115726 <p>Arkkitehdit ovat 1900-luvun lopulta lähtien siirtyneet työskentelemään pääosin digitaalisille alustoille. Varhaiset suunnittelusovellukset noudattelivat vielä arkkitehtuuripiirustuksen vuosisataisia konventioita, mutta esimerkiksi <br />kolmiulotteisen tietomallinnuksen myötä rakennettua ympäristöä on päädytty ajattelemaan arkkitehtuurigrafiikan perinteistä selkeämmin erkanevin tavoin. Suunnitelmien ”fotorealistinen” havainnollistaminen taas on kytkenyt arkkitehtuurin hahmottamisen uudella tavalla tietokonegrafiikan ja laajemman kuvallisen kulttuurin virtauksiin. Tietokoneavusteista arkkitehtuuria koskevassa tutkimuksessa on toistaiseksi painotettu uusien digitaalisten välineiden mullistavuutta suhteessa alan perinteisiin. Kuitenkin suunnittelu- ja visualisointisovellusten kuvalliset esitystavat juontuvat edelleen monin tavoin arkkitehtuurin ja kuvallisen kulttuurin historiasta. Luon artikkelissani katsauksen tutkimuksiin, joissa on tartuttu arkkitehtien digitaalisten työvälineiden ja taiteen historian suhteisiin. Hahmottelen myös aihepiirin tulevan tutkimuksen mahdollisia suuntia.</p> Hanna Hyvönen Copyright (c) 2022 Hanna Hyvönen https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 112 123 10.23995/tht.115726 Suomalaisen oopperan talohankkeen varhaisvaiheita https://tahiti.journal.fi/article/view/115727 <p>Artikkelini aiheena on suomalaisen oopperan uudisrakennushankkeen varhaisvaiheet 1910-luvulla. Keskityn kolmeen vuonna 1916 tehtyyn toteutumattomaan suunnitelmaan, joista kahden piirustukset ovat päätyneet Arkkitehtuurimuseon ja yhden Helsingin kaupunginarkiston kokoelmiin. Arkkitehtitoimisto Palmqvist &amp; Sjöströmin tekemät kaksi suunnitelmaa laadittiin alun perin liitteiksi Helsingin kaupunginvaltuustolle lähettyihin oopperan tontin valintaa koskeviin asiakirjoihin. Kolmas suunnitelma on Hilding Ekelundin diplomityö ”Oopperatalo Munkkiniemeen”. Kaikki kolme ovat arkkitehtuurihistoriallisesti kiinnostavia, sillä ne liittyivät samaan aikaan vireillä olleisiin Helsingin kaupungin kehittämissuunnitelmiin. Palmqvist &amp; Sjöströmin varhaisin suunnitelma Kaisaniemeen liittyi Eliel Saarisen Murtokatu-suunnitelmaan (1911–1913). Arkadianmäelle tehty myöhempi suunnitelma oli kytköksissä Töölön kaupunginosan uudelleenjärjestelyyn, ja Ekelund oli valinnut oopperatalonsa paikaksi Eliel Saarisen 1915 laatimaan Munkkiniemi–Haaga-suunnitelman ”Keskusaukean”.</p> Elina Standertskjöld Copyright (c) 2022 Elina Standertskjöld https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 124 134 10.23995/tht.115727 Arkkitehtuurista ja sen tutkimisesta https://tahiti.journal.fi/article/view/115595 <p>Pääkirjoitus</p> Anna Ripatti Mia Åkerfelt Copyright (c) 2022 Anna Ripatti, Mia Åkerfelt https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 4 6 10.23995/tht.115595 Tyyppitalot historian peilinä ja toivona tulevasta https://tahiti.journal.fi/article/view/115728 <p>Kirja-arvio: Kristo Vesikansa, Philip Tidwell &amp; Laura Berger, <em>New Standards – Timber Houses Ltd. 1940–1955 </em>(Helsinki: Garret Publications, 2021).</p> Markus Lähteenmäki Copyright (c) 2022 Markus Lähteenmäki https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 135 140 10.23995/tht.115728 Uusia näkökulmia modernin sakraaliarkkitehtuurin tutkimukseen https://tahiti.journal.fi/article/view/115729 <p>Kirja-arvio: Oscar Ortiz-Nieminen, <em>Kaikenlaiselle toiminnalle tilaa riittää, kaikenlaisille seurakuntalaisille paikkoja on: monitoimikirkkoarkkitehtuuri Helsingin seudulla 1900–1960-luvuilla</em> (Helsingin yliopisto, 2021).</p> Satu Kähkönen Copyright (c) 2022 Satu Kähkönen https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 141 145 10.23995/tht.115729 Antroposofisen arkkitehtuurin avaimet https://tahiti.journal.fi/article/view/116194 <p>Kirja-arvio: Marja-Leena Ikkala, <em>Etiikka ja esoteria rakennusmuodoissa. Rudolf Steinerin ensimmäinen ja toinen Goetheanum </em>(Helsinki: Helsingin yliopisto, 2021).</p> Annika Waenerberg Copyright (c) 2022 Annika Waenerberg https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 146 151 10.23995/tht.116194 Alvar Aallon Säynätsalon kunnantalo hybridimaisemassa https://tahiti.journal.fi/article/view/115720 <p>Säynätsalon kunnantalo (1952) on Alvar Aallon (1898–1976) arkkitehtuurin keskeinen merkkiteos. Vähälle huomiolle on jäänyt jo 1940-luvun alussa alkanut Aallon tiivis yhteistyö kunnan kanssa. Hän laati useita asemakaavoja, joista tärkeimmät koskivat keskustan uudelleenjärjestelyä. Aalto laati keskuksesta useita vaihtoehtoja, mutta perusajatus säilyi: keskeisaihe oli kiilamaisen kolmion muodostama ”Piazza triangolare”. Se jalostui avoimesta torista metsäiseksi aukioksi. Tarkastelemme Piazza triangolarea hybridimaiseman käsitteen kautta nojaten Bruno Latourin ajatukseen hybridistä ihmisen luoman ja luonnollisen välimuotona. Hybridimaisemana se rinnastuu etenkin kunnantalon maastonmuotojaan myöten keinotekoisesti rakennettuun sisäpihaan. Kaavojen sekä toteuttamatta jääneiden rakennusten valossa tulkinta ”Aallon Säynätsalosta” syventyy. Artikkeli syventää tulkintoja Aallon maisemakäsityksestä sekä avaa hybridimaiseman käsitteen uusia avulla näkökulmia Aallon suunnittelun erityispiirteisiin.</p> Jonas Malmberg Petteri Kummala Copyright (c) 2022 Jonas Malmberg, Petteri Kummala https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 7 24 10.23995/tht.115720 Alvar Aallon koneajan puutarha https://tahiti.journal.fi/article/view/115721 <p>Tutkin Alvar Aallon Paimion tuberkuloosiparantolan päärakennuksen viereisen puutarhan symboliikkaa ja kytköksiä muihin taiteisiin. Tässä päärakennus, <em>Geometrinen puutarha</em> ja ruumishuone, <em>Ruusukellari</em> muodostavat kokonaisuuden. <em>Geometrinen puutarha</em> on ainutlaatuinen esimerkki modernin funktionaalisen puutarhan avantgardesta. Siinä <em>Kesähallien</em> terassointi muuttui potilaiden kävelyjä varten puutarhakäytäväksi, joka muistuttaa painokoneen sivua, filmin kuljetinta, liukuhihnaa, tai taljaa, josta löytyy inspiraatiolähde Aallon kirjastosta. Osoitan Dante Alighierin <em>Jumalaisen näytelmän</em> puutarhan subtekstiksi. <em>Ruusukellarin</em> muodon olen johtanut Simbergin teokseen <em>Tuonelan portilla</em>. Myös konstruktivismista, teknologian historiasta ja abstraktista taiteesta johdetut aiheet johtivat puutarhan muotoon ja sen symboliikkaan. Esoteerisilla aatteilla oli ehkä rooli alueen suunnittelun taustaideana. Tulkinnassa päärakennus vertautuu Paratiisiin. <em>Geometrinen puutarha</em> on Kiirastuli, josta saattoi päätyä joko Paratiisiin tai polun päässä odottavaan <em>Ruusukellariin</em>, Tuonelaan. Aalto loi puutarhaan koneajan ristiriitaisuutta esittämällä <em>Geometrisen puutarhan</em> käytävän taljana tai liukuhihnana elämän ja kuoleman välissä.</p> Asko Mäkelä Copyright (c) 2022 Asko Mäkelä https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 25 49 10.23995/tht.115721 Kuvataiteilija Birger Carlstedtin ateljeekodit modernin taiteilijuuden esityksinä https://tahiti.journal.fi/article/view/115722 <p>Artikkeli käsittelee kuvataiteilijana, taideteollisena suunnittelijana ja arkkitehtinakin toimineen Birger Carlstedtin (1907–1975) 1930-luvun vaihteessa itselleen suunnittelemia ateljeekoteja ja -talo Villa Fyrenäsiä. Kotien toistuvina elementteinä olivat Marcel Breuerin Wassily-tuolit, omat maalaukset ja itsesuunnittelut abstraktikuvioiset matot. Selvitän, mikä merkitys näillä julkisuudessa esitellyillä, mutta sittemmin tutkimushistoriassa katveeseen jääneillä kodeilla oli Carlstedtin taiteilijakuvassa. Teoreettisena lähtökohtana on Alina Paynen tutkimus, jossa modernismi määritellään 1800-luvulta alkaneen tradition jatkumona. Toisena lähtökohtana on Robin Schuldenfrein Bauhaus-tutkimus, jossa liikkeen ideologian 1920-luvun toteutumat nähdään harvalukuisina kuvallisina ja elitistisinä esityksinä. Liitän Carlstedtin modernit kodit tähän historialliseen jatkumoon ja kansainväliseen ilmiökenttään. Esitän, että koteja voi pitää esimerkkeinä Carlstedtin teoreettisesta ajattelusta. Analyysi tuo esiin kuvataiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin keskinäisiä positioita niin Carlstedtin taiteilijuudessa kuin sisustusten historiassa. Kodit olivat henkilökohtaista elämää varten suunniteltuja, ja samalla ajassaan harvinaisia performatiivisia esityksiä siitä, miltä modernin kodin tulisi näyttää. Aineistona on kotimaisessa <em>Domus</em>-lehdessä vuosina 1930 ja 1933 julkaistut kotien esittelyt ja materiaalia, joka kuuluu Amos Andersonin taidemuseon/Amos Rexin Carlstedtin kokoelmaan.</p> Susanna Aaltonen Copyright (c) 2022 Susanna Aaltonen https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 50 71 10.23995/tht.115722 Första och andra klassens badare https://tahiti.journal.fi/article/view/115723 <p>I artikeln undersöks den urbana badhuskulturen i Finland ur ett klassperspektiv. Industrialiseringen och urbaniseringen hade lett till sanitära utmaningar i städerna och urbana badhus uppfördes som ett led i att höja hygiennivån och främja invånarnas hälsa. I Finland inrättades ett fyrtiotal urbana badhus med olika badformer och avdelningar för olika samhällsklasser sida vid sida med en redan etablerad bastukultur. Badhusen uppfördes främst av privata aktörer och den aktivaste perioden för uppförandet var från 1870-talet till 1920-talet. I artikeln identifieras och analyseras klassmarkörer i badhusens planlösningar och interiörer. Vidare undersöks hur badhusens arkitektur kan ses som en form av maktutövande i och med att de tydligt gjorde skillnad på vilka samhällsklasser som erbjöds mer bekvämligheter och vilka som erbjöds mer enkla badupplevelser.</p> Julia Svarvar Copyright (c) 2022 Julia Svarvar https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 72 92 10.23995/tht.115723 Oikeus tietoon https://tahiti.journal.fi/article/view/115725 <p>Helsingin keskustakirjasto Oodi (2012–2018) on kaupungin uusin maamerkki, suomalaisen nykyarkkitehtuurin merkkiteos keskellä uudistuvaa metropolialuetta. Oodi on myös kaupungin keskeinen infrastruktuuriliittymä, joka mahdollistaa kuntalaisille suunnattujen monipuolisten palveluiden hyödyntämisen. Oodin kiistattoman rakennustaiteellisen arvon ohella keskustakirjastoa tulisi siksi tarkastella myös hyvinvointiyhteiskunnan infrastruktuurina. Vaikka arkipuheessa infrastruktuuri mielletään usein liikenne- ja viestintäjärjestelmien sekä sähkö- ja viemäriverkostojen kaltaisiksi rakenteiksi, on huomattava, että infrastruktuurin tarkempi määritelmä kattaa myös sairaaloiden, koulujen ja kirjastojen kaltaisia instituutioita sekä niiden ylläpidon edellyttämää tietoa. Viimeaikaisessa tutkimuksessa onkin kiinnitetty entistä enemmän huomiota rakennuksiin terminaaleina, erilaisten palveluiden liittyminä sekä infrastruktuurin, maiseman ja arkkitehtuurin muodostamina päällekkäisinä verkostoina. Hallinnantutkimuksen näkökulmasta kirjastojen kaltaiset infrastruktuuriliittymät mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden hyödyntämisen ja samanaikaisen poliittisen subjektinmuodostuksen, kansalaisten etäältä ohjaamisen. Tämä artikkeli käsittelee Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelemaa Oodia hyvinvointiyhteiskunnan viitekehyksessä, infrastruktuurintutkimuksen ja hallinnantutkimuksen näkökulmista. ALAn tuotanto tarjoaa erinomaisen lähtökohdan tämänkaltaiselle lähestymistavalle, sillä Helsingin keskustakirjasto Oodin lisäksi toimisto on suunnitellut Helsinki-Vantaan lentoaseman laajennuksen (2017–2021), Saukonlaiturin maisemallisen pysäköintitalon (2016–2021) sekä Länsimetron asemien arkkitehtuuria (2009–). Artikkelin keskeisen tutkimusaineiston muodostavat ALAn osakkaiden haastattelut.</p> Susanna Santala Copyright (c) 2022 Susanna Santala https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/deed.fi 2022-05-25 2022-05-25 12 2 93 111 10.23995/tht.115725