Bröd är nog bra – sak samma om rundt eller spetsbågigt. Gustaf Nyströmin kirjeestä Waldemar Andersinille ja Selim A. Lindqvistille Berliiniin helmikuussa 1895[1]

Suomen Polyteknillisen opiston arkkitehtuurin pääopettajan Gustaf Nyströmin kirje Berliinissä talvella 1895 oleskelleille Waldemar Andersinille ja Selim Arvid Lindqvistille on monella tapaa mielenkiintoinen. Tuttavallisen hauskassa ja suorasukaisessa kirjeessään Nyström tuo julki mielipiteensä Suomeen sopivasta arkkitehtuurityylistä ja kehottaa entisiä oppilaitaan välttämään liiallisia kokeiluja monien eri tyylisuuntausten välillä. Toisaalta kirje valaisee Andersinin ja Lindqvistin vähän tunnettua työskentelyä Berliinissä arkkitehti August Menkenin toimistossa.[2]

Kuva 1. Toiste Gustaf Nyströmin kirjeestä Waldemar Andersinille 23.2.1895, ensimmäinen sivu. Suomen Arkkitehtuurimuseo (ks. viite 1).

Gotiikka versus renessanssi

Selim A. Lindqvist (1867–1939) ja Waldemar Andersin (1879–1921) olivat Gustaf Nyströmin (1856–1917) oppilaita, edellinen valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1888 ja jälkimmäinen keväällä 1893. Andersinin matrikkeliin antaman tiedon mukaan hän toimi talvella 1894/1895 Berliinissä piirtäjänä Regierungsbaumeister A. Menckenin [sic!] toimistossa, Lindqvist puolestaan kertoo harjoitelleensa arkkitehtitoimistossa Berliinissä 1894/1895 nimeämättä tarkemmin toimistoa.[3] Ei ole selvyyttä siitä, aloittivatko molemmat suomalaisarkkitehdit työskentelynsä samanaikaisesti Menkenin toimistossa tai toimivatko he koko kaupungissa oleskelunsa ajan ainoastaan tämän palveluksessa.[4] Nyström osoitti helmikuussa 1895 laatimansa kirjeen Andersinille, mutta kirjeen lopussa korosti viestin olevan tarkoitettu yhtä lailla Lindqvistille. Kirjeen alussa Nyström lyhyesti vastaa Andersinin pyyntöön lähettää tälle ansioluettelo (”tjänste” betyg) – ilmeisesti juuri työpaikan järjestelyjä varten.[5] Sen jälkeen Nyström toteaa mielipahakseen, että molemmat suomalaisarkkitehdit ovat töissä ”gootikon” eli keskiajan rakennustaiteeseen suuntautuneen arkkitehdin luona [Menken]. Toki elantoa ansaitakseen oli Nyströmin mielestä lopulta samantekevää, millaista suuntausta edustavan suunnittelijan toimistossa työskenteli. Kuitenkin ”renessanssiarkkitehti” olisi miellyttänyt häntä henkilökohtaisesti enemmän:

Jaså! – att Ni båda ären anställda hos en gotiker! Ja, ondskan går ty vän genom verlden (och själf har jag ej undgått den, gu’nås!) Bröd är nog bra – sak samma om rundt eller spetsbågigt, men visst hade det gladt mig mera i hjerterötterna om både Du och gamle vännen Selim hamnat i – “mat” – kontoret hos en renässans-man i stället för hos en gotiker.

Suuntauksena renessanssi miellyttäisi Nyströmiä enemmän myös siksi, että se oli hänestä lopultakin myös Pohjolaan sopivin tyyli, vaikka hän itsekin oli virran mukana siellä täällä hieman tuhertanut muissa merkeissä:

– Gören ej som jag gör, utan som jag säger, yttrade en gång en gammal, föreständig prästefar. Och, eheruväl jag ej sjelf kunnat stå emot strömmen, utan här och der suddat till med litet  – “Rohbau”, för att ej helt enkelt säga – , så är och förblir, ta’ mig tusan, ränessansen till sist ändå det som passar bäst uti norden.

Nyströmillä lienee ollut mielessä Lindqvistin Helsinkiin aiemmin opiskeluaikanaan suunnittelemat, renessanssin muotokieltä tapailevat julkisivut. Hän oli nyt huolissaan entisten oppilaittensa arkkitehtuurin johdonmukaisuuden säilymisestä ja liiallisen ”monipuolisuuden” haitoista. Kaiken kokeilulla ei pääsisi pitkälle. Nyström vertaa yritystä kokeilla kaikkia mahdollisia eri tyylilajeja vierailuun Berliinin lukuisissa konserttipaikoissa yhden ainoan illan aikana. Sellaisen tapahtuman jälkeen saattoi saada jotain selvyyttä esitetystä ohjelmasta, mutta kunnolla ei ehtisi keskittyä kuuntelemaan mitään:

Och att försöka sig på allt mögligt – ja, unter Uns gesagt, dermed kommer man ej längt. Att försöka sig på alla mögliga stilarter det är ungefär som om Ni en vacker afton skulle företaga Eden att besöka hvarenda konsertlokal som ges i Berlin. Hvad tror Ni att resultatet skulle bli’? Abracadabra sa’ Scholander. Jemmt och nöd skulle Ni hinna få reda på programmen – om det finnas något sådant – men ordentligt höra något, nej pass, deraf blifva intet, ty tiden är för kort, si!!

Liiallinen monipuolisuuden tavoittelu oli haitaksi myös opiskelussa. Nyström kirjoittaa pian neljänkymmenen vuoden ikään tullessaan ymmärtäneensä myös oman elämänsä rajallisuuden. Siksi oli annetun ajan puitteissa omassa työssä keskittävä voimansa olennaiseen, koska kujeilu johti lopulta vain petkutukseen:

Ungefärligen så förhåller det sig med de “mångsidiga” studierna,  – på så longt har jag kommit och tills vidare svär jag lugnt på den satsen. Du skall veta att jag snart nog har mina 40 år på nackan och då, ser Du, kan det vara på tiden att göra en “aproximativ kalkyl” även hvad man ännu torde hinna utsätta på denna sidan Stryx. Det början då bli klart att konsentrering af trupperna är det enda som kan rädda armén. Man kan gyckla hit och dit en smula, men va den som gycklar så länge tills han blir en fullständig charlatan.

Nyström korostaa olevansa vakavissaan kirjoittaessaan kokeilujen vaaroista. Koko maan arkkitehtikunnan kouluttajana Nyström näkee oikeutuksensa tähän mielipiteeseen, jonka hän toivoo tulevan ymmärretyksi entisten rakkaiden oppilaidensa Andersinin ja Lindqvistin parissa:

Mitt hjärtas mening är det ofvansagda i alla fall. Då man ensam är ansvarig för utvecklingen eller åtminstone den grundläggande utbildningen af ett helt lands architectcorps, så har man nog anledning till betraktelser emellanåt. Om de då taga form af en prediken för ett par gamla kära elever, så är det bara derför att hjärteporte så lätt kommer på glänt då orden räktas till sådana.

Historismia yleensä, kuten Nyströminkin edustamaa historismia, tulkittaessa on suhtauduttava harkiten sanoihin ”gotiikka”, ”renessanssi” ja nykyisin edelleen usein ja kevyesti käytettyihin termeihin ”kertaustyylit” sekä ”uus”-alkuisiin määritelmiin. Nyströmin ajalla mielikuvaa erilleen ajautuneista ”keskiajan” ja ”renessanssin” arkkitehdeista alleviivasi tuolloin Euroopan useiden merkittävien korkeakoulujen arkkitehtiopetuksessa virinnyt erikoistuminen kyseisiin aikakausiin omine professuureineen ja opintokursseineen. Nyströmille  renessanssiarkkitehtuurilla tai gotiikalla oli syvällisempi merkitys kuin epookin aikana käytettyjen ulkoisten tyylipiirteiden sokea toisto. Myöhemmin arkkitehtuurin luennoillaan hän korosti niin arkkitehtuurin ajanmukaisuuden vaatimusta kuin vanhasta oppimisen tärkeyttä.[6] Vaikka Nyström on töidensä kautta luontevaa nähdä enemmänkin ”renessanssi-ihmisenä”, hän oli myös hyvin perehtynyt erityisesti pohjoismaiseen ja Pohjois-Saksan varhaiseen, keskiaikaiseen arkkitehtuuriin. Näitä tietoja hän hyödynsi toiminnassaan niin Suomen Muinaismuistoyhdistyksessä kuin vanhojen rakennusten restaurointi- ja suojelusuunnitelmissa.

Suomalaisarkkitehdit August Menkenin toimistossa

Kuva 2. August Menken Italian oleskelunsa ajalla 1886–1889. Koelblin 2004, V (ks. viite 2).

Nyströmin tietämys ikätoverinsa August Menkenin (1856–1903) edustamasta arkkitehtuurisuuntauksesta perustunee ilmeisimmin Andersinin välittämään tietoon työnantajastaan.[7] Kölnissä syntynyt Menken valmistui arkkitehdiksi Berliinissä 1882. Hän toimi sen jälkeen valtion virkamiesarkkitehtina (vuodesta 1886 Regierungs-Baumeister) ja vietti apurahan turvin usean vuoden Italiassa. Menkenin harras toive omasta arkkitehtitoimistosta omine suunnittelutehtävineen toteutui 1892, kun hän saattoi avata Berliinissä (Charlottenburgissa) Kurfürstendamm 109:ssä rakennustoimiston ”Atelier für Hochbau und Kunstgewerbe”. Toimiston nimellä arkkitehti painotti suunnitelmiensa kokonaistaideteoksellisuutta, liittyen erityisesti kirkkorakennusten sisustukseen. Menken tulikin pian kuuluisaksi erityisesti katolisten kirkkorakennusten suunnittelijana. Tyylillisesti kirkot nojautuvat pääosin Reinin seudun varhaisromaanisiin ja varhaisgoottilaisiin esikuviin. Sen sijaan Menkenin edustusrakennuksien muotokieli seuraili tuolloin Berliinissä vallalla ollutta ranskalaisvaikutteista barokkiklassismia.

Kuva 3. Ludwigskirche, Berlin-Wilmersdorf. Kuva 1900-luvun vaihteesta. Koelblin 2004, 83 (ks. viite 2).

Tässä yhteydessä on houkuttelevaa arvailla, mihin suunnitelmiin suomalaisarkkitehdit mahdollisesti osallistuivat Menkenin toimistossa työskennellessään, tai olivat siellä ainakin niiden ”sivustakatsojia”. Kuten Anne Koelblin yksityiskohtaisesta tutkimuksesta käy ilmi, on Menkenin jäämistö valitettavasti hävinnyt eikä toimiston varhaisvaiheen työntekijöistä ja työolosuhteista ole juurikaan säilynyt tietoja. Menken oli voittanut Berliinin Kreuzbergiin rakennettavan katolisen Garnisonkirchen suunnittelukilpailun 1892. Kirkko teki hänestä Berliinissä nopeasti kuuluisan ja toi hänelle uusia toimeksiantoja. Andersin ja Lindqvist ovat koputtaneet juuri sopivalla hetkellä arkkitehdin ovea. Garnisonkirchenin tuolloin jo pitkällä olleen suunnitelman työstämisessä he tuskin ehtivät juurikaan olla mukana, koska lopulliset piirustukset olivat valmiina marraskuussa 1894. Kirkon peruskivi muurattiin samassa kuussa ja rakennus valmistui 1897.[8] Sen sijaan on hyvin paljon mahdollista, että he ovat avustaneet Berliinin Wilmersdorfiin rakennetun Pyhän Ludwigin kirkon piirtämisessä. Menken oli voittanut suunnittelua koskevan kilpailun tammikuussa 1893 ja kirkon peruskivi laskettiin kesäkuussa 1895. Kirkon suunnitteluvaiheet ovat nekin vaikeasti jäljitettävissä, koska viralliset piirustukset joutuivat kadoksiin jo ennen kuin kirkko ehdittiin saada valmiiksi! Kirkon tyylillinen ja rakenteellinen esikuva on reiniläisessä varhaisgoottilaisessa kivikirkossa, vaikkakin kustannussyistä toteutuksessa päädyttiin luonnonkiven sijasta tiileen. Kirkkoa arvostettiin valmistumisaikanaan ”goottilaisen rakennustaiteen helmenä”.

Kuva 4. Ludwigskirche, Berlin-Wilmersdorf. Julkisivu länteen. Kuva Teppo Jokinen.

Kolme muuta Menkenin rakennussuunnitelmaa sijoittuvat myös talvikauteen 1895. Berliiniin Prenzlauer Bergille pystytetyn kappeli- ja asuinrakennuksen Gertrundenkapellen ensimmäiset luonnokset Menken laati toukokuussa 1894, rakennuslupa sille saatiin marraskuussa 1894 ja rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa 1895. Rakennus edustaa myöhäisgoottilaista brandenburgilaista tiiliarkkitehtuuria. Kappelikirkon yhteyteen Menken laati suunnitelman niin ikään goottilaiseen tyyliin rakennettua viisikerroksista asuintaloa varten (Greifswalderstraße 17). Tämä suunnitelma oli valmis maaliskuun lopulla 1895, jolloin suomalaisarkkitehdit mahdollisesti vielä työskentelivät toimistossa. Menken osallistui myös Stuttgartin raatihuoneesta järjestettyyn suunnittelukilpailuun (kilpailuaika marraskuusta 1894 toukokuun alkuun 1895). Muodoltaan suunnitelma noudattelee saksalaista uusrenessanssia, jota on rikastettu uusgoottilaisilla rakenne- ja muotoelementeillä. Kilpailuun osallistui 202 ehdotusta. Menkenin kilpailutyö ei päässyt palkittujen joukkoon mutta kilpailun tuomaristo arvosti erityisesti ehdotuksen tilaratkaisuja, massoittelua ja hillittyä dekoratiivisuutta.

Kuva 5. Gertrundenkapelle (1895–1896), Berlin-Prenzlauer Berg. Kuva T. Jokinen, 2015.

Lisäopintoja Berliinissä

Kuva 6. August Menkenin kilpailuehdotuksen perspektiivipiirustus Stuttgartin raatihuonetta varten 1895. Koelblin 2004, 276 (ks. viite 2).

Selim A. Lindqvist palasi Berliinissä työskentelyn jälkeen Suomeen, jossa hän ratkoi monipuolisia suunnittelutehtäviä omassa arkkitehtitoimistossaan. Lindqvistin tunnettu suunnitelma tuolta ajalta on Helsingin Aleksanterinkadulla sijaitseva niin sanottu Lundqvistin liiketalo (rakennettu 1898–1900), jonka rakenteiden edistyksellisyyttä on usein taidehistorian piirissä korostettu. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet rakennuksen koristeelliset tiilijulkisivut, joissa voi nähdä viitteitä vaikkapa Berliinissä työskentelyn aikana hankittuihin ”goottilaisiin” vaikutteisiin.

Kuva 7. Selin A. Lindqvist, Lundqvistin liiketalo, Aleksanterinkatu 13, Helsinki. Yksityiskohta julkisivusta. Volker von Bohnin, Helsingin kaupunginmuseo.

Waldemar Andersin kotiutui mahdollisesti keväällä 1895 Suomeen, mutta asui uudelleen Berliinissä ainakin jo saman vuoden syksystä lähtien. Hän opiskeli Berliinin taideteollisuusmuseon koulussa (Königliche Unterrichtsanstalt des Kunstgewerbemuseums) piirtämistä ja maalaamista taidemaalari Max Selingin (1865–1920) kurssilla. Vuonna 1898 hän perusti Helsinkiin Bertel Jungin (1872–1946)  ja Oscar Bomanssonin (1869–1938) kanssa yhteisen arkkitehtitoimiston. Andersin muutti 1903 Yhdysvaltoihin. Bomansson oli puolestaan valmistunut Nyströmin oppilaana arkkitehdiksi keväällä 1895 ja opiskeli sen jälkeen niin ikään Berliinissä, hän puolestaan kyseisen talvilukukauden teknillisessä korkeakoulussa (Königliche Technische Hochschule). Ja tuon aikaista Berliini-kiinnostusta kuvaavasti myös tulevan toimiston kolmas jäsen, Bertel Jung, harjoitti tuolloin kuvanveiston ja muovailun opintoja Berliinissä, kuninkaallisessa taidekoulussa (Königliche Kunstschule). Kyseisenä talvena kaupungissa vallitsi varsinainen suomalaisarkkitehtien ”tihentymä”, koska myös Gustaf Nyströmin veli Alexander Nyström (1869–1926) opiskeli tuolloin arkkitehtuuria professori Hermann Enden mestariateljeessa. Ende edusti berliiniläisen arkkitehtuuriopetuksen renessanssisuuntausta, minkä vuoksi Gustaf Nyströmin tuskin tarvitsi kovinkaan pahoittaa mieltään veljensä paikan valinnasta.[9]

Kuva 8. Selin A. Lindqvist, Lundqvistin liiketalo, Aleksanterinkatu 13, Helsinki. Nils Wasastjerna 1910, Helsingin kaupunginmuseo.

Teppo Jokinen on Berliinissä toimiva vapaa tutkija ja Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti. Hänen tutkimuksensa kohteena ovat erityisesti Suomen ja Saksan väliset taiteen ja arkkitehtuurin vuorovaikutussuhteet. Parhaillaan hänellä on meneillään arkkitehti Gustaf Nyströmiä käsittelevä tutkimusprojekti.