Aseemista okkultismia: Austin Osman Sparen maagiset monogrammit

  • Riikka Ala-Hakula

Abstrakti

Austin Osman Spare (1886–1956) oli englantilainen okkultisti ja kuvataiteilija, joka kehitti uudenlaisen maagisen monogrammin luomisen tekniikan. Spare otti vaikutteita antiikista ja keskiajalta juontuvasta maagisten merkkien perinteestä, jonka keskeisiä tekstejä ovat olleet H. Cornelius Agrippan (1486–1535/1536) ja Giordiano Brunon (1548–1600) systemaattiset esitykset maagisista merkeistä. 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Lontoossa Spareen puolestaan vaikuttivat uudet okkultistiset liikkeet, kuten Hermetic Order of the Golden Dawn, Ordo Templi Orientis ja Aleister Crowleyn (1875–1947) perustama Argentium Astrum. Myöhemmin Sparen tekniikkaa on hyödynnetty erityisesti 1970-luvulla luodun kaaosmagian piirissä. Käsittelen artikkelissa maagisten merkkien perinnettä aseemisen kirjoituksen näkökulmasta. Aseeminen kirjoitus ei välitä luonnollisille kielille tyypillisiä konventionaalisia merkityksiä, mutta se välittää visuaalisia merkityksiä. Se näyttää kirjoitukselta, mutta sitä ei voi lukea luonnollisten kielten tavoin. Käsitteen ovat ottaneet käyttöön visuaaliset runoilijat Tim Gaze ja Jim Leftwich 1990-luvun puolivälissä kirjallisuuden kentällä. Spare painottaa teoksessaan The Book of Pleasure (Self-Love): The Psychology of Ecstasy (1913), että maagista monogrammia luodessa pyritään siihen, ettei se sisällä visuaalista yhteyttä tekijän lauseeksi muotoilemaan tahtoon. Tämä tarkoittaa sitä, että Sparen järjestelmässä maagisen merkin luomisen prosessissa tavoitteena on muokata luettava teksti aseemiseksi. Sijoitan artikkelissa Sparen monogrammit osaksi maagisten merkkien historiaa ja kartoitan tästä näkökulmasta, millaisin tavoin ja millaisista syistä maagisten merkkien lukemista on vaikeutettu ja niistä on tehty aseemisia.

Osasto
Artikkelit
Julkaistu
marras 17, 2018