Parhaillaan on menossa vahva esinebuumi. Arkisesti esineharrastuksen ja -keräilyn suosion näkee vaikkapa television ohjelmistossa. Televisiokanavilla pyörii parhaillaan useita huutokauppa-, esinearviointi- ja aarteenetsintäohjelmia.
Esineet siirtyvät maasta toiseen entistä helpommin internetin ansiosta. Esimerkiksi taidehuutokauppatoiminta on kansainvälistänyt. Online-kauppa on tehnyt ostamisesta nopeaa. Ostava asiakas saattaa nykyisellään perehtyä teokseen etukäteen vain digitaalikuvana lainkaan näkemättä teosta paikan päällä. Nykytilanteeseen liittyy sekä taidetta ostavan yksityishenkilön että kaupan välittäjinä toimivien tahojen kannalta monia riskejä.
Teosten aitoudesta on tullut viime vuosina entistä ajankohtaisempi tutkimuskysymys. Väärennöksiä on arvioitu olevan jopa runsas 40 prosenttia kansainvälisen taidekaupan kokonaismyynnistä. Taiteeseen kohdistuva rikollisuus on kansainvälisesti arvioitu neljänneksi suurimmaksi rikollisuuden alueeksi. Suuria väärennöskokonaisuuksia on paljastunut eri puolilla Eurooppaa. Laajimmillaan väärennösvyyhti sisältää myös taitavasti taustoitetut sepitetyt provenienssitiedot. Tunnetussa Beltracchin tapauksessa teosmäärän arvioidaan nousevan tuhansiin. Väärennetty venäläinen avantgarde-taide on tullut esiin monissa yhteyksissä. Suomen poliisillakin on tutkinnassa laajasti verkostoitunut väärennösvyyhti.
Taideteoksen aitoustutkimus on perinteisesti perustunut harjaantuneen asiantuntijan, connoisseurin, antamaan lausuntoon. Connoisseur-tradition mukaan attribuointi eli nimeäminen taiteilijalle voidaan tehdä täysin aistinvaraisesti ja teosaineiston havainnoinnissa karttuneen ”silmän” ja asiantuntemuksen avulla. Itsetietoisimmissa tapauksissa kaikki materiaalitieteellinen evidenssi, kuten esimerkiksi väripigmenteistä saatu ajoitusta täsmentävä tieto hylättiin. Samoin mahdolliset muut kiistattomat todisteet, kuten esimerkiksi historialliset dokumentit, saatettiin sivuuttaa.
Nykyisin teostutkimukseen on tarjolla laaja valikoima luotettavia jo testattuja tieteellisiä tutkimusmenetelmiä, jotka voidaan jaotella visuaalisen havainnoinnin menetelmiin, erilaisiin kuvantamismenetelmiin ja materiaalianalyysin tekniikoihin. Näin ollen pelkkä taiteentuntijan silmämääräinen ja intuitiivinen tutkimus on korvautumassa soveltavalla monitieteisellä tutkimuksella. Taidehistoriallisen, konservointi- ja materiaalianalyytiikka-asiantuntemuksen yhdistelmällä saavutetaan luotettavimmat tulokset taideteoksen historiallisesta identifioitumisesta. Käytettävissä on monipuolinen valikoima
Uutta kohti – taidehistoria ja monitieteisen soveltavan tutkimuksen haasteet
Kuva: Juhani Huuskonen.
Taideteostutkimusta tehdään Euroopassa useissa tutkimuslaitoksissa. Osa laboratoriosta liittyy kansallisiin museo-organisaatioihin, ja osa toimii itsenäisenä yrityksenä. Pohjoiseurooppalaisella alueella ei kuitenkaan ole yhtään kaupallisia tutkimuspalveluita tarjoavaa yritystä.
Tämä havainto toimi yhtenä kimmokkeena hankeidean kypsyttelyssä, kun Jyväskylän yliopiston taidehistorian tutkijoiden piirissä syntyi ajatus esinetutkimukseen, erityisesti taideteoksen aitouteen ja alkuperään keskittyvän tutkimuksen aloittamisesta. Tutkimusprojektin ensimmäiset suuntaviivat linjattiin vuoden 2013 alussa. Jo tuolloin oli päätetty etsiä yhteistyötä esinetutkimukseen soveltuvien projektikumppanien kanssa. Taidehistorioitsijoista koostunutta tutkimusryhmää kiinnosti menetelmien laajentaminen materiaalitieteiden suuntaan. Samalla huomattiin, että tiimiin tarvitaan taidekonservointiasiantuntemusta. Mukaan kutsutut fyysikot ja kemistit sekä konservaattori innostuivat taideteostutkimuksesta, ja näin syntyi monitieteinen tiimi, joka pystyy tekemään menetelmiltään monipuolista ja tieteellisesti korkeatasoista taideteostutkimusta.
Kilpailu tutkimusrahoituksesta on nykyisin kovaa, ja hyvän tutkimusidean on täytettävä mitä moninaisimpia kriteereitä yltääkseen kilpailussa parhaille pisteytyssijoille. Yleisiin tiedepoliittisiin reunaehtoihin kuluu se, että julkista rahoitusta hakevilta edellytetään tutkimuksen yhteiskunnallisen hyödynnettävyyden arviointia. Yhdeksi usein toistuvista strategisista tavoitteista on nostettu tutkitun tiedon soveltaminen erilaisina uusina monitieteisinä avauksina. Yliopistojen tutkimuslinjauksissa toivotaan hakijoilta laaja-alaista ulkopuolisten rahoituskanavien hyödyntämistä. Humanistisille aloille tyypillisimpiä tuen antajia ovat edustaneet Suomen Akatemian lisäksi kotimaiset säätiöt. Esimerkiksi Tekes-rahoitusta ei ole juurikaan hyödynnetty. Tutkimuksen reunaehdoiksi määriteltyjä kriteereitä ja linjauksia avarasti pohdiskeleva taidehistorioitsija havaitsee kuitenkin nopeasti, että taidehistorialla on monialaisuutensa vuoksi hyvä perusta uudenlaisten hankeaihioiden kehittelylle.
Taideteoksiin keskittyvää tutkimusideaa muokattiin Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluiden kaupallistamisklinikalta saatujen neuvojen avulla, ja niin syksyn Tekes-rahoitushakuun lähettiin projektihakemus, jota vielä kehitettiin tiiviimmäksi Tekesistä saadun palautteen avulla. Pohjoiseurooppalaisittain ainutlaatuiselle RECENART – Research Center for Art -hankkeelle myönnettiinkin joulukuussa 2013 Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa -rahoitus vuodelle 2014.
Monitieteisen taideteostutkimuksen kaupallistaminen
Tekesin tavoitteena on suomalaisen yrityselämän kehittäminen ja innovatiivisten tutkimuksellisten avausten lanseeraaminen kansainvälisille markkinoille. Taidehistorian vetämälle monitieteiselle projektiryhmälle hankehakemuksen muokkaaminen merkitsi entisestä poikkeavan ajattelutavan omaksumista, sillä tieteellisten tutkimuspalveluiden kaupallistaminen on ollut melko vierasta varsinkin humanistisille aloille. Erilaisia mittausmenetelmiä soveltaville luonnontieteille palveluliiketoiminta sen sijaan on tutumpaa. Kaikille hankeosapuolille taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen taidehistorian ja museologian oppiaineille sekä fysiikan ja kemian laitoksille monitieteisen tutkimuksen mahdollisuuksien hahmottaminen oli palkitseva kokemus, jonka tuloksena syntyi menetelmävalikoltaan monipuolinen palvelukokonaisuus.
RECENART – Research Center for Art -hanke kehittää vuoden 2014 aikana Tekes-rahoituksella konseptia kaupallisia tutkimuspalveluja ja monipuolista taidekonsultaatiota tarjoavan yrityksen perustamiseen. Työhön kuuluu kansainvälisten tutkimuspalvelumarkkinoiden kartoitusta ja verkostoitumista alan tutkimuslaitosten ja potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Tutkimus keskittyy oleellisimmin taidehistoriallisia ja materiaalitieteellisiä menetelmiä soveltavaan maalausten, piirrosten, grafiikan, veistosten ja arkeologisten esineiden sekä posliiniesineiden pilotoivaan aitoustutkimukseen. Vuoden 2014 aikana tehdään uudenlaisia pilottitutkimuksia eri esinelajeille laajaa menetelmävalikkoa soveltaen.
Hanna Pirinen
FT, dosentti
hankkeen vastuullinen johtaja