Arcimboldon perilliset

eli puiden ja kukkien lihallisuus, lihan ja solujen taide

Abstract

Artikkelissa käsittellään ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon – erityisesti kasvikunnan – yhteenkietoutumista ja suhteen muuttumista taiteen historiassa varhaisen kirkkotaiteen vihreistä miehistä biologisen nykytaiteen pirstoutuneeseen kehollisuuteen, missä ”ihmisellinen” sekoitetaan ei-inhimilliseen luontoon.

In this article I am discussing the intertwining of human being and non-human nature, especially plantae, and the alteration of their relationship in art history from the green men of early sacred art into the shattered embodiness of the contemporary art in which the ”humanness” is mixed with non-human nature