Kaiken virtaus

Georges Didi-Huberman intensiteettien dramaturgina

Abstrakti

Pyrin lähestymään artikkelissani Georges Didi-Hubermanin materiaalisuuksia koskevaa ajattelua ottaen lähtökohdaksi Immanuel Kantin esikriittisen negatiivisia suureita koskevan tutkielman (1783) sekä Gilles Deleuzen teokset Bergsonisme (1966), Différence et répétition (1968) ja Le Pli. Leibniz et le baroque (1988). Viittaan myös Maurice Merleau-Pontyn Le Visible et l'invisible -teoksessaan (1964) esittämiin näkemyksiin, joiden pohjalta esitän, että se, mihin Didi-Huberman viittaa termillään visuel, olisi käännettävä ”näkyväisyydeksi”. Esitän, että visuel on luonteeltaan kontra-aktualisoituvaa, lientymättömän jännitteistä ja symptomaattista, aivan kuten materiaalisuudet ylipäänsä Didi-Hubermanin ajattelussa: dialektiikkaa ilman synteesiä.