Kaiken virtaus
Georges Didi-Huberman intensiteettien dramaturgina
DOI:
https://doi.org/10.23995/tht.103182Abstract
Pyrin lähestymään artikkelissani Georges Didi-Hubermanin materiaalisuuksia koskevaa ajattelua ottaen lähtökohdaksi Immanuel Kantin esikriittisen negatiivisia suureita koskevan tutkielman (1783) sekä Gilles Deleuzen teokset Bergsonisme (1966), Différence et répétition (1968) ja Le Pli. Leibniz et le baroque (1988). Viittaan myös Maurice Merleau-Pontyn Le Visible et l'invisible -teoksessaan (1964) esittämiin näkemyksiin, joiden pohjalta esitän, että se, mihin Didi-Huberman viittaa termillään visuel, olisi käännettävä ”näkyväisyydeksi”. Esitän, että visuel on luonteeltaan kontra-aktualisoituvaa, lientymättömän jännitteistä ja symptomaattista, aivan kuten materiaalisuudet ylipäänsä Didi-Hubermanin ajattelussa: dialektiikkaa ilman synteesiä.
Downloads
Published
Issue
Section
License
Articles: CC BY-SA 4.0 (images not included; see captions for copyright details), Metadata: CC0 1.0. Tahiti permits authors to post items submitted to the journal on personal websites or institutional repositories after publication, while providing bibliographic details that credit, if applicable, its publication in this journal.
