Säkeitä ilman sanoja: Hugo Ball, Walter Benjamin ja destruktiivisuus kielessä
Abstract
Artikkeli käsittelee kielen destruktiota ja modernin kriisiä dadaisti Hugo Ballin äänirunoudessa peilaamalla Ballin tuotantoa Walter Benjaminin kirjoituksiin modernin murroksista, kielifilosofiasta sekä traditiosta ja destruktiosta. Artikkeli keskittyy erityisesti Ballin äänirunouteen Zürichin dadan piirissä vuosina 1916 ja 1917 mutta luo myös laajemman katsauksen Ballin taiteelliseen ja kirjalliseen toimintaan.
Modernin kriisi on toistuva teema Ballin tuotannossa, joka ulottuu ekspressionistisesta teatterista ja dadasta myöhempiin poliittisiin ja teologisiin teoksiin. Dadan parissa Ball kehitteli kulttuurin korruptoiman kielen tilalle äänteisiin perustuvaa, kielen semanttisen tasot hajottavaa puhdasta runoutta. Ballin tavoittelema puhdas kieli muistuttaa Walter Benjaminin kielifilosofista näkemystä maagisesta kielestä, jonka merkitys ei tyhjene pelkkään informaation välittämiseen.
Ball ja Benjamin kuitenkin lähestyvät modernia eri tavoin. Ballin tuotannossa moderni näyttäytyy kulttuurin kriisinä, kun taas Benjamin näkee modernin kulttuurin muutoksissa ja uudessa teknologiassa potentiaalia ja pyrkii hahmottelemaan uudenlaisen kulttuurin mahdollisuuksia. Ballille kielen semanttisten tasojen tuhoaminen oli aktiivinen taiteellinen strategia. Benjaminille moderni on itsessään destruktiivista, sillä traditio tuhoutuu vähitellen ja korvautuu uusilla kulttuurin muodoilla.
