Gustaf Nyström ja Suomen puukirkkojen ainutlaatuisuus

Abstract

Artikkeli käsittelee Suomen puukirkkojen varhaista tutkimushistoriaa arkkitehti Gustaf Nyströmin (1856–1917) toiminnan kautta. Osoitan, että Nyström ymmärsi ensimmäisenä tutkijana Suomen puukirkkojen ja erityisesti tukipilarikirkkojen ainutlaatuisuuden. Hänelle vanhojen rakennusten dokumentointi ja suojelu ei ollut antikvaarista toimintaa, vaan arkkitehtuurin historian perinpohjainen tunteminen – kotimaan rakennusperintö mukaan lukien – oli välttämätön edellytys uuden, korkeatasoisen arkkitehtuurin syntymiselle. Suomen 1600- ja 1700 -lukujen puukirkot muodostivat hänen ajattelussaan omintakeisen ja kansainvälisesti merkittävän kokonaisuuden, jossa tekniikka ja taide yhdistyivät esimerkillisellä tavalla toisiinsa.