Kaiken virtaus
Georges Didi-Huberman intensiteettien dramaturgina
Abstract
Pyrin lähestymään artikkelissani Georges Didi-Hubermanin materiaalisuuksia koskevaa ajattelua ottaen lähtökohdaksi Immanuel Kantin esikriittisen negatiivisia suureita koskevan tutkielman (1783) sekä Gilles Deleuzen teokset Bergsonisme (1966), Différence et répétition (1968) ja Le Pli. Leibniz et le baroque (1988). Viittaan myös Maurice Merleau-Pontyn Le Visible et l'invisible -teoksessaan (1964) esittämiin näkemyksiin, joiden pohjalta esitän, että se, mihin Didi-Huberman viittaa termillään visuel, olisi käännettävä ”näkyväisyydeksi”. Esitän, että visuel on luonteeltaan kontra-aktualisoituvaa, lientymättömän jännitteistä ja symptomaattista, aivan kuten materiaalisuudet ylipäänsä Didi-Hubermanin ajattelussa: dialektiikkaa ilman synteesiä.